Puhtaus ja vaara

Ehkä paras antropologinen tujaus, mitä bloginpitäjä on ikinä lukenut on Mary Douglasin "Puhtaus ja vaara". Puhtaus on suomenkielessä vähän sellainen siivoustermi, mutta alkukielinen ilmaus purity on lähempänä juutalaisten kosher -termiä. Muslimit käyttävät samasta asiasta termiä halal. Puhtaudella tarkoitetaan jotain sellaista mikä on kulttuurisesti hyväksyttävää. Länsimaisessa kulttuurissa tämän dikotomian keskeisin esimerkki on kaupungistuminen. Kaupunki on kulttuurinen tiivistymä, jonka vastapoolina on luonto. Kaupunki on kulttuurievoluution huipentuma, joka näkee luonnon lähinnä vihollisena. Kaupunkiin harhautunut hirvi ammutaan poliisin toimesta. Mökille eksynyt kaupunkilainen kauhistuu kaikenlaisista hyönteisistä ja muusta luonnon hirveyksistä. Kulttuuri sanana tulee maanviljelyksestä, agriculture oli ensimmäinen kulttuuri. Ihmisen ja luonnon suhde oli agraarikulttuurissa konkreettinen. Urbanisaation seurauksena tuo suhde irtosi. Homo urbanus ei tiennyt enää mistä ruoka tulee. Gemeinschaft und Gesellschaft. Yhteiskunta muuttuu ja kasvaa ja etenee omaa evoluutiotaan. Mainio kirjailija Philip K. Dick on spekuloinut tuotannossaan mitä siitä seuraa kun ihminen menettää luontosuhteensa. Mutta aiheeseen, eli miten kirjastot liittyyy tähän? Tieto ja kirjallisuus ovat selkeästi kosher, eli jotain kaoottisen luonnon ulkopuoleista. Kaupunki on luonnosta eristetty alue, joka tuo paitsi turvaa ihmisille niin myös on jonkinlainen intersubjektiivisen tiedon keskittymä. Ei ole ihme, että kaupunkiin kuuluu kirjasto. Kirjastolaisille on päivänselvää erilaiset ontologiat ja taksonomiat. Erilainen informaatio luokittuu kivasti hyllyihin järjestyksessä. Puhtaasti. Väitän siis että kirjasto on eräänlainen puhtauden manifestaatio. Me kirjastolaiset olemme idealisteja, jotka toivomme että maailmassa on järjestys.

Keskiolut kirjastoihin!

Vuonna 1980 huumorin eturintama tempaisi kamppanjalla "keskiolut R-kioskeihin". Tuohon maailmanaikaan suomalainen alkoholipolitiikka oli niin holhoavaa, että kansaa nauratti moinen absurdi ajatus. Taustalla oli kaikenmaailman viinakortit ja muu sääntely. Ei mennyt kuin 15 vuotta ja Impivaaran teleportaatio EU-realiteetteihin ja siellä se oli keppana r-kioskeissa. Myöhemmin opittiin tuntemaan ilmiö nimeltä parodiahorisontti. Kirjaston tilasuunnittelussa on viimeaikoin ollut paljon puhetta siirtymisestä johonkin ihmeelliseen yhteisötilaan, jossa ihmiset kohtaavat. Siis ei ihmisen ja tiedon kohtaaminen vaan ihmisten kohtaaminen. Kohtaamisesta julkisessa tilassa tulee väistämättä mieleen Public House eli Pub. Jos ihmisten halutaan kohtaavan ei ole syytä olettaa, että ne jaksaa patsastella vaan ne haluaa istua. Ja jos ne istuu ni kyllä niille kelpaa tarjoilukin. Toki kirjalliseen tilaan ensin mielleyhdistäisi kahvin, mutta jos siis toivomme kohtaamisia niin sosiaalinen lubrikantti on suotavaa. Eli siis keskiolut kirjastoihin! Me täällä tipulan toimituksessa emme ainoastaan toivo tätä vaan vaadimme. Olemme myös valmiit laatimaan adressin asian puolesta.

Loma ja kirjasto

Blogin toimittaja lomaili ja matkaili. Koska kirjastonhoitajan on syytä tietää kaikesta kaikki on suotavaa matkailla ja tutustua toisiin kulttuureihin. Matkakohteessaan hän törmäsi itselle uuteen kirjaston palvelukonseptiin: biitsikirjasto. Paikallinen kirjasto oli perustanut hiekkarannalle palvelupisteitä, joiden tarkoitus on viedä lukemista auringonpalvojille. Erityisenä kohderyhmänä oli lapset ja tarkoituksena lisätä lasten lukuintoa. Toisena kohderyhmänä oli turistit ja siksi biitsikokoelmissa oli myös ei-natiivikielistä aineistoa. Oikein mainio idea, jonka toivoisi myös rantautuvan Suomeen. Kuulinkin tuossa juuri kollegalta, että on pilotoimassa ideaa omalla paikkakunnallaan. Hyvähyvä. Biitsi on muuten hyvä paikka todeta painetun kirjan käyttöliittymän ylivertaisuus teknisiin lukulaitteisiin verrattuna.

Ollaanks oraakkelia?

Jengi kävelee kirjastoon ja on ihan, et kysy mitä vaan, ni ne sit niinqu vastaa. Vitsi et onks vähän ehkä siistii duunii! Tietää niinqu kaikki! Eipä vähän ne on joutunu opiskeleen. Ehkä just siks ne näyttää semmosilta....

Me kirjastoalalla olemme jo pitkään ihmetelleet, mistä tällainen oraakkelimyytti kumpuaa? Onko professiomme tietoisesti luonut ikäänkuin illuusion laajaspektrisestä tietämyksestä, joka kaikilla kirjastossa on oltava. Ehkä on, ehkä ei - mutta haetaan (search) nyt ensin.

Koska, jos olisin Stubb, kehottaisin tarkistamaan lähteen ja haistelemaan asiantuntevasti härän ulosteita.

Me mitään osata, meillä on selain! Sieltä ylänurkasta kysellään ja sitten omina sanoinamme niitä vastauksia pudottelemme ja omaan erinomaisuuteemme lähes tukehdumme. Tärkeintä ei ole tieto vaan se, että näyttää hyvältä!

Musta Tipu (feat. Stubb)

Sataa! Kannattaako nyt polttaa siltoja?

Sateella on kuitenkin hyvä harkita asiaa. Sisätiloissa on yleensä vähemmän happea aivoille ja kun kumpikin on pohdinnoissa yleensä vain haitaksi. Sitäpaitsi myös neuvoa-antavaa on mahdollista nauttia sekä että niin miksei sitten myös kirjastotiloissa.

Musta Tipu päätyi lyhyen pohdinnan jälkeen pyyhkimään kartoilta kaikki lainastot - ehkä Kansallislainastoa ja Varastolainastoa lukuunottamatta, ja nekinhän kohta toisensa suuressa rakkaudessaan toisensa imaisevat, suurta ja pyhää ykseyttä tuntien. Maiden, mantujen, laaksojen, saarelmien ja notkelmien omat lainastot muunnettakoon täten etäpesäkkeiksi, asiamieslainastoiksi ja kirjastokioskeiksi. Tilaus vaan sinne ja kusti polkee Kuopion loputtomista holvistoista oikean opuksen kotiin tai ainakin sinne K-kioskille asti. Mitään paikalliskokoelmia tarvita. Kerkiävät kyllä jaritervoaan tai lailahirvisaartaan odotella päivän verran. Tai sitten jos ihan digitaaleiksi äityvät, niin johan ne nyt äkisti skannerin luukun alta jonnekin Pyhäselkään saadaan bittien virtoina.

Musta Tipu on varma, että tämä on oikea tie!

Tuohikirje 292

 

Que? Toi skripti näyttää tosi paljon riimukirjoitukselta.Takkis kommentoi aihetta osuvammin ja monisanaisemmin.

Barokkikirjasto ja taksonomian ontologia

Barokkikirjastoissa hyllyluokka on maalattu hyllyn yläpuolelle. Barokkilaiset uskoivat tiedon olevan jotain staattista ja objektiivista. Ensyklopedistisen tietokäsityksen taustalla on ajatus siitä, että tieto kumuloituu taksonomian alle ja saavuttaa jossain vaiheessa saturaatiopisteen. Nyttemmin krijastojen hyllyjen päädyissä on sellaisia vaihdettavia lappuja. Tieto on muuttunut dynaamiseksi ja pikemminkin viestintää läheneväksi intersubjektiiviseksi entiteetiksi.