Puhtaus ja vaara

Ehkä paras antropologinen tujaus, mitä bloginpitäjä on ikinä lukenut on Mary Douglasin "Puhtaus ja vaara". Puhtaus on suomenkielessä vähän sellainen siivoustermi, mutta alkukielinen ilmaus purity on lähempänä juutalaisten kosher -termiä. Muslimit käyttävät samasta asiasta termiä halal. Puhtaudella tarkoitetaan jotain sellaista mikä on kulttuurisesti hyväksyttävää. Länsimaisessa kulttuurissa tämän dikotomian keskeisin esimerkki on kaupungistuminen. Kaupunki on kulttuurinen tiivistymä, jonka vastapoolina on luonto. Kaupunki on kulttuurievoluution huipentuma, joka näkee luonnon lähinnä vihollisena. Kaupunkiin harhautunut hirvi ammutaan poliisin toimesta. Mökille eksynyt kaupunkilainen kauhistuu kaikenlaisista hyönteisistä ja muusta luonnon hirveyksistä. Kulttuuri sanana tulee maanviljelyksestä, agriculture oli ensimmäinen kulttuuri. Ihmisen ja luonnon suhde oli agraarikulttuurissa konkreettinen. Urbanisaation seurauksena tuo suhde irtosi. Homo urbanus ei tiennyt enää mistä ruoka tulee. Gemeinschaft und Gesellschaft. Yhteiskunta muuttuu ja kasvaa ja etenee omaa evoluutiotaan. Mainio kirjailija Philip K. Dick on spekuloinut tuotannossaan mitä siitä seuraa kun ihminen menettää luontosuhteensa. Mutta aiheeseen, eli miten kirjastot liittyyy tähän? Tieto ja kirjallisuus ovat selkeästi kosher, eli jotain kaoottisen luonnon ulkopuoleista. Kaupunki on luonnosta eristetty alue, joka tuo paitsi turvaa ihmisille niin myös on jonkinlainen intersubjektiivisen tiedon keskittymä. Ei ole ihme, että kaupunkiin kuuluu kirjasto. Kirjastolaisille on päivänselvää erilaiset ontologiat ja taksonomiat. Erilainen informaatio luokittuu kivasti hyllyihin järjestyksessä. Puhtaasti. Väitän siis että kirjasto on eräänlainen puhtauden manifestaatio. Me kirjastolaiset olemme idealisteja, jotka toivomme että maailmassa on järjestys.

Keskiolut kirjastoihin!

Vuonna 1980 huumorin eturintama tempaisi kamppanjalla "keskiolut R-kioskeihin". Tuohon maailmanaikaan suomalainen alkoholipolitiikka oli niin holhoavaa, että kansaa nauratti moinen absurdi ajatus. Taustalla oli kaikenmaailman viinakortit ja muu sääntely. Ei mennyt kuin 15 vuotta ja Impivaaran teleportaatio EU-realiteetteihin ja siellä se oli keppana r-kioskeissa. Myöhemmin opittiin tuntemaan ilmiö nimeltä parodiahorisontti. Kirjaston tilasuunnittelussa on viimeaikoin ollut paljon puhetta siirtymisestä johonkin ihmeelliseen yhteisötilaan, jossa ihmiset kohtaavat. Siis ei ihmisen ja tiedon kohtaaminen vaan ihmisten kohtaaminen. Kohtaamisesta julkisessa tilassa tulee väistämättä mieleen Public House eli Pub. Jos ihmisten halutaan kohtaavan ei ole syytä olettaa, että ne jaksaa patsastella vaan ne haluaa istua. Ja jos ne istuu ni kyllä niille kelpaa tarjoilukin. Toki kirjalliseen tilaan ensin mielleyhdistäisi kahvin, mutta jos siis toivomme kohtaamisia niin sosiaalinen lubrikantti on suotavaa. Eli siis keskiolut kirjastoihin! Me täällä tipulan toimituksessa emme ainoastaan toivo tätä vaan vaadimme. Olemme myös valmiit laatimaan adressin asian puolesta.

Loma ja kirjasto

Blogin toimittaja lomaili ja matkaili. Koska kirjastonhoitajan on syytä tietää kaikesta kaikki on suotavaa matkailla ja tutustua toisiin kulttuureihin. Matkakohteessaan hän törmäsi itselle uuteen kirjaston palvelukonseptiin: biitsikirjasto. Paikallinen kirjasto oli perustanut hiekkarannalle palvelupisteitä, joiden tarkoitus on viedä lukemista auringonpalvojille. Erityisenä kohderyhmänä oli lapset ja tarkoituksena lisätä lasten lukuintoa. Toisena kohderyhmänä oli turistit ja siksi biitsikokoelmissa oli myös ei-natiivikielistä aineistoa. Oikein mainio idea, jonka toivoisi myös rantautuvan Suomeen. Kuulinkin tuossa juuri kollegalta, että on pilotoimassa ideaa omalla paikkakunnallaan. Hyvähyvä. Biitsi on muuten hyvä paikka todeta painetun kirjan käyttöliittymän ylivertaisuus teknisiin lukulaitteisiin verrattuna.

Ollaanks oraakkelia?

Jengi kävelee kirjastoon ja on ihan, et kysy mitä vaan, ni ne sit niinqu vastaa. Vitsi et onks vähän ehkä siistii duunii! Tietää niinqu kaikki! Eipä vähän ne on joutunu opiskeleen. Ehkä just siks ne näyttää semmosilta....

Me kirjastoalalla olemme jo pitkään ihmetelleet, mistä tällainen oraakkelimyytti kumpuaa? Onko professiomme tietoisesti luonut ikäänkuin illuusion laajaspektrisestä tietämyksestä, joka kaikilla kirjastossa on oltava. Ehkä on, ehkä ei - mutta haetaan (search) nyt ensin.

Koska, jos olisin Stubb, kehottaisin tarkistamaan lähteen ja haistelemaan asiantuntevasti härän ulosteita.

Me mitään osata, meillä on selain! Sieltä ylänurkasta kysellään ja sitten omina sanoinamme niitä vastauksia pudottelemme ja omaan erinomaisuuteemme lähes tukehdumme. Tärkeintä ei ole tieto vaan se, että näyttää hyvältä!

Musta Tipu (feat. Stubb)

Sataa! Kannattaako nyt polttaa siltoja?

Sateella on kuitenkin hyvä harkita asiaa. Sisätiloissa on yleensä vähemmän happea aivoille ja kun kumpikin on pohdinnoissa yleensä vain haitaksi. Sitäpaitsi myös neuvoa-antavaa on mahdollista nauttia sekä että niin miksei sitten myös kirjastotiloissa.

Musta Tipu päätyi lyhyen pohdinnan jälkeen pyyhkimään kartoilta kaikki lainastot - ehkä Kansallislainastoa ja Varastolainastoa lukuunottamatta, ja nekinhän kohta toisensa suuressa rakkaudessaan toisensa imaisevat, suurta ja pyhää ykseyttä tuntien. Maiden, mantujen, laaksojen, saarelmien ja notkelmien omat lainastot muunnettakoon täten etäpesäkkeiksi, asiamieslainastoiksi ja kirjastokioskeiksi. Tilaus vaan sinne ja kusti polkee Kuopion loputtomista holvistoista oikean opuksen kotiin tai ainakin sinne K-kioskille asti. Mitään paikalliskokoelmia tarvita. Kerkiävät kyllä jaritervoaan tai lailahirvisaartaan odotella päivän verran. Tai sitten jos ihan digitaaleiksi äityvät, niin johan ne nyt äkisti skannerin luukun alta jonnekin Pyhäselkään saadaan bittien virtoina.

Musta Tipu on varma, että tämä on oikea tie!

Tuohikirje 292

 

Que? Toi skripti näyttää tosi paljon riimukirjoitukselta.Takkis kommentoi aihetta osuvammin ja monisanaisemmin.

Barokkikirjasto ja taksonomian ontologia

Barokkikirjastoissa hyllyluokka on maalattu hyllyn yläpuolelle. Barokkilaiset uskoivat tiedon olevan jotain staattista ja objektiivista. Ensyklopedistisen tietokäsityksen taustalla on ajatus siitä, että tieto kumuloituu taksonomian alle ja saavuttaa jossain vaiheessa saturaatiopisteen. Nyttemmin krijastojen hyllyjen päädyissä on sellaisia vaihdettavia lappuja. Tieto on muuttunut dynaamiseksi ja pikemminkin viestintää läheneväksi intersubjektiiviseksi entiteetiksi.

Kirjastot ja hyvyyden hegemonia

Kirjastot syntyivät aikoinaan esi-gutenbergiläisellä aikakaudella, koska käsinkirjoitetut manuskriptit koettiin niin arvokkaiksi, että ne piti säilyttää ja luokitella. Ennen kirjapainon keksimistä kirjat kirjoitettiin käsin ja kopiointiin myös, lähinnä munkkien toiminnasta. Vatikaanin kirjasto säilyttää ison osan näistä käsikirjoituksista, kokoelma sisältää myös ison joukon inkunaabeleita.

Kirjastoideologian taustalla on ajatus siitä, että tieto ja informaatio on jotain niin arvokasta, että se pitää olla irti kapitalistisesta järjestelmästä. Kirjasto on sukua tieteelle sillä että se pyrkii olemaan kommunistinen. Enkä nyt tarkoita sitä punahehkuista nevostokommunismia, vaan altruistista järjestelmää joka pyrkii hyvään. Tieto kuuluu kaikille ja on sitä ilman hintaa.

Hyvyydestäkin tulee pahuus kun se saavuttaa hegemonisen aseman. Aikoinaan Euroopassa massamurhattiin kissoja kun uskottiin, että ne liittyy noituuteen. Seurauksena oli massiivinen paiseruttoepidemia, joka tappoi noin 75-200 miljoonaa ihmistä Euroopassa.

PS. Kuvassa aikansa tieteilijä joka uskoi että rutto johtuu pahasta ilmasta ja sitä voi torjua tollasella nokkanaamiolla joka on täynnä yrttejä ja mausteita.

Kirjasto tarinana

Kuten aiemmin mainitsin instituutio kaipaa historiansa lisäksi tarinan. Tarina on ikään kuin historiankirjoitus narratiivisella otteella. Tarinaan kuuluu olennaisesti myytit ja legendat. Kirjastoalan suurin myytti on tietysti Aleksandrian kirjaston tuho. Mitä ilmeisemmin kirjaston tuhoon liittyvä virallinen historiankirjoitus on ihan yhtä totta kuin se, että Lalli tappoi kirveellä piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Lalli on tarina Suomesta ja lännen kirkon tulosta Suomeen. Alejandro Amenábar on tehnyt aivan mainion elokuvan aiheesta: "Agora". Elokuva kertoo tarinan Hypatiasta ja yhden tulkinnan kirjaston tuhosta.

Pyörän keksiminen

Olen aina haaveillut siitä että pääsisin aikamatkaamaan luolaihmisten aikaan ennen pyörää. Voisin esitellä tämän innovaation ja saavuttaa suuren suosion. Pyörän keksimisesta meni melko tovi ennenkuin keksittiin polkupyörä. Alussa fillarit oli ketjuttomia potkufillareita ja sit keksittiin polkujuttu siihen lisäarvoksi. Myöhemmin fillariin on innovoitu mm. vaihteet.

Platon ja kirjastot

Platon on määritellyt tiedon klassisen määritelmän:

"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus"

Tieto eroaa informaatiosta sillä, että se on jotain inhimillistä. Ontologisesti tieto sijoittuu Popperia mukaillen maailmaan 3 eikä maailmaan 1. Tieto on jotain syvällisen inhimillistä, ja sillä sen moderniin määritelmään kuuluisi se, että tieto on ihmisoikeus.

Institutionaalista paskaa

Mainitsin tuossa aiemmin, että kirjasto on muka instituutio. Näin tavataan sanoa. Mikä on instituutio ja onko kirjasto sellainen? Check your head first. Muistan lukeneeni valtio-opin pääsykoekirjasta, että instituutiota voi määritellä negaatioiden kautta: onko instituutio joku tietty rakennus? onko instituutio joku tietty joukko ihmisiä? onko instituutio joku tietty rakennus, jossa on joku tietty joukko ihmisiä? Ei, ei ja ei. Instituutio on melkoinen epäsana, kenties jopa näkymätön polkupyörä.

Tivasin joskus aikoinaan valtiotieteilijältä instituution merkitystä ja sain nauttia eeppisestä hämmennyksestä. Lopulta tiedon valtias sai kakistettua et instituutio määrittyy institutionalisoitumisprosessin kautta. Juuri näin.  Rakennuksen ja ihmisten lisäksi instituutio tarvitsee historian, tarinan, raison d'etren ja julkisen hyväksynnän. Blogi on hyvä esimerkki instituutiosta. Näissä rimpsuissa on kyse ennenkaikkea sosiaalisesta innovaatiosta - julkaisukulttuuriin syntyneestä uudesta mediasta. Institutionaloisutuminen tapahtui julkaisutavan nimeämisen ja verkottumisen kautta.

Onko siis kirjasto instituutio? On ja ei. Jatkan aiheesta myöhemmin, mutta totean teaserina, että mielestäni kirjasto on ennenkaikkea meemipleksi.

Ornitologinen realiteetti

http://englantiin.blogspot.com/2010/12/kirjastotipu-ja-muut-elainkunnan.html

Englantilaiset prkl. :)

"Mä vihaan kirjastoja, ku vitun hipit käy siellä ja haisee hampulle ja banaanikärpäset pörrää"

Kirjasto mielikuvatasolla on aikamoinen b-elokuva. Ja yht'aikaisesti joku ihmeellinen kansallinen instituutio, joka määrittää niin suomalaisia kuin uussuomalaisia: "kirjastoa voi käyttää välikappaleena kainelaisten ihmisryhmien vihaamiseen" sekäettä-kä "no voi valhedella törmänneensä kirjastossa johonkin veähemmistöryhmään ja keksiä miten pöyristyttävästi ne käyttäytyi siellä, eikä kunnioittanut suomalsita kirjastolaitosta" Saako kirjastossa huutaa? Entäs rukoilla? Onko olemassa kirjastolaitos joka on jotain suomalaista?

Tietopalvelu ja induktiivinen päättely

"Induktiivinen päättely eli induktio on päättelymuoto, joka lähtee liikkeelle yksittäisestä havaintojoukosta ja muodostaa niistä yleistyksen tai teorian.^{[1]", kertoo Wikipedia.} 

^{Kirjastonhoitja tietää tunnetusti kaikesta kaiken ja hyödyntää induktiota palveluaktissa. Tiedontarve on yksittäinen case, josta tietoasiantuntija osaa luoda yleistyksen. Ainakin teoriassa. Kirjaston tarjoaman tietopalvelun ydinsisältö pitäisi olla juurikin tietoa tiedosta. Toistaiseksi ei ole kyetty luomaan automatisoituja järjestelmiä, jotka korvaisivat inhimmilisen älyn. Se, että modernit tiedonhakujärjestemät korvaavat intellektuaalisen sisällönkuvailun, ei tarkoita sitä että tiedon asiantuntijaa ei enä tarvita. Niiniluotomaisesti voisi todeta että informaatio on digitalisaation seurauksena tehnyt valloituksen verkkoon syntaktisena massana - eli siis merkkijonoina. Vaikka Google skannaisi kaikki mailman kirjat osaksi tietokantaansa, ne olisivat siellä merkkijonoina. Toki se helpottaisi tarvittavan tiedon paikallistamista, mutta edelleenkään se tietokone ei tietäisi mitään.} 

^{Information was ment to be free and knowledge is for librarians.}

Sinusta saattaa tuntua...

http://axiell-nordic-oy.e-mailing.se/38758/rsW8UIYa/Ajatuksissa-Axiell-Aurora-ja-Arena

Haastaja

Aina ilmestyy haastaja.

Kenties, jännähkö blogi

Jyväntahtoinen ihminen

Kirjastopolitiikka taisi kuolla samalla hetkellä kun Kirjastopoliittinen yhdistys aikoinaan kaatui. Nyt meillä on OKM ja sen suuret visiot:

”Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015. Yleiset kirjastot. Kansalliset strategiset painoalueet” on opetusministeriön tahtotila, jossa määritetään Suomen yleisten kirjastojen toiminnan suunta ja päämäärä. Se on pohjana säädösvalmistelulle ja valtion rahoitukselle. Ohjelman tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus myös verkottuneessa tieto-, kansalais- ja oppimisyhteiskunnassa. Ohjelmalla päivitetään opetusministeriön aikaisemmat kirjasto-ohjelmat ja -strategiat vastaamaan tulevia toimintaympäristön muutoksia."

liplapliplap ("det är inte så farao från Nykarleby..."). Kirjastot on vakava asia. Kirjastopolitiikka alkaa taas tästä. Liittykää, yhtykää ja olkaa väärää mieltä.

Kanaa kirjastoille!

Lienee korkea aika luoda uusi keskustelukanava kirjastolaisille, joka on vapaa ylihyvistä ajatuksista ja fiksifillareista. Tänne kasaamme ajatuksia kirjastomaailmasta ja kenties jopa pyöräilystä ilman ennakkopaineita kulkupelin välityssuhteista. Joskus se sokea kanakin jyvän löytää ja se on lähtökohtamme. Tieto on jyväsinä maailmalla ja nyt on tarvetta kirjastokanalle joka poimii olennaisen ja ignooraa kaiken epäjyvänomaisen.